Historia

Kemiran vaiheita 1920-1994 

Kemira, silloinen Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat, perustettiin 1920. Itsenäistyneen maan maatalous- ja teollisuuspolitiikkaa hahmoteltaessa todettiin oma rikkihappoteollisuus muun teollisuuden kehittymiselle välttämättömäksi; mm. valtion Vihtavuoreen perustama ruutitehdas tarvitsi rikkihappoa. Halvan rikkihapon saaminen lannoiteteollisuudelle oli tarpeen, kun pyrittiin parantamaan maan viljaomavaraisuutta. Superfosfaatin valmistukseen tarvittava raakafosfaatti jouduttiin tuomaan ulkomailta.
 
Rikkihappotehdas alkoi toimintansa Lappeenrannassa ja superfosfaattitehdas Kotkassa. Rikkihappoa valmistui alkuvuosina n. 20 000 tonnia vuodessa ja superfosfaattia 20-40 000 tonnia. Tehtaissa työskenteli yhteensä noin 200 henkeä. Vuoden 1933 alusta tehtaat muutettiin osakeyhtiöksi, joka toimi vuoteen 1968 asti maatalousministeriön, ja sen jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriön alaisena.
 
1930-luvulla superfosfaatin käyttö kasvoi jatkuvasti, ja vuosikymmenen lopulla aloitettiin suunnitelmat tuotannon laajentamisesta. Kokkolan ja Harjavallan tehtaat rakennettiin sotavuosina. Kokkolan rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat käynnistyivät 1945 ja Harjavallassa vastaavat laitokset 1947-49. Vuonna 1945 yhtiöön liitettiin Valtion ruutitehtaan laitokset Vihtavuoressa ja Kaasu- ja suojeluvarikon laitokset Vaasassa, joista muodostettiin Vihtavuori Oy -niminen tytäryhtiö. Henkilökunta kasvoi 1940-luvun lopulla n. 750 henkeen. 
 

Tuotantopohjaa laajennetaan

1950-luvulla aloitettiin rakeisten seoslannoitteiden valmistus ja yhtiö suuntautui teollisuuskemikaalien tuotantoon. Vanhoilla tehtailla rakennettiin uusia tuotantoyksiköitä ja perustettiin uusia laitoksia. Uusia rikkihappotehtaita rakennettiin Harjavaltaan vuosina 1955, 1959, 1970 1975 ja rikkidioksiditehdas vuonna 1975 sekä Kokkolan rikkihappotehtaat vuosina 1962, 1967 ja 1974. Tuotanto Lappeenrannassa lopetettiin syksyllä 1963. Vuonna 1961 yhtiön nimi muutettiin Rikkihappo Oy:ksi. Henkilöstömäärä oli kasvanut 1867:ään.
 
1960-luvulla yhtiö perusti tuontia korvaavia raskaiden teollisuuskemikaalien tuotantoa: Harjavaltaan alumiinisulfaattitehdas vuonna 1960 ja Kokkolaan vuonna 1962 natriumsulfaattitehdas ja kalsiumkloriditehdas. Vihtavuoressa aloitti 1957 uusi dynamiittitehdas ja Vaasassa 1968 uusi torjunta-ainetehdas. Uudenkaupungin tehtaiden ja sataman rakentaminen vuosina 1963-67 merkitsi yhtiön lannoitetuotannossa siirtymistä väkevien rakeisten seoslannoitteiden valmistukseen. Siilinjärven tehtaat rakennettiin vuosina 1967-72: rikkihappotehdas, fosforihappotehdas, ammoniumfosfaattitehdas, typpihappotehdas, seoslannoitetehdas ja sisävesisatama. Yhtiön vanhimmat lannoitetehtaat Kotkassa lopettivat tuotantonsa 1973. Vuonna 1969 yhtiössä oli henkilökuntaa jo 3768. 
 

Uusille alueille yritysostojen ja fuusioiden kautta

Yritysostojen ja fuusioiden kautta yhtiö laajeni 1960-luvulta lähtien. Titaanidioksidia valmistava Vuorikemia Oy ostettiin tytäryhtiöksi ja fuusioitiin 1968. Typpiteollisuutta Oulussa vuodesta 1952 harjoittanut Typpi Oy sulautettiin yhtiöön vuonna 1971. Fuusioon liittyen Rikkihappo Oy nimi muutettiin 1972 Kemira Oy:ksi. Samana vuonna aloitti Espoon tutkimuskeskus toimintansa. Tikkurilan Väritehtaat Oy (aik. Oy Schildt & Hallberg Ab) ostettiin 1972. Valkeakoskella kuituteollisuutta harjoittava Säteri Oy ostettiin 1974 ja fuusioitiin yhtiöön seuraavana vuonna. Säteri Oy:stä luovuttiin kesällä 1997. 1970-luvun lopussa Kemiran henkilökuntaa oli kaikkiaan liki 7000.
 
1980-luvulla tapahtui kehitystä myös kotimaassa, uusia tehtaita rakennettiin ja tuotantoa laajennettiin.
 
Merkittävä tapahtuma oli vuonna 1980 valmistuneen Siilinjärven apatiittikaivoksen ja rikastamon toiminnan alkaminen. Vuosikymmenen lopulla Ouluun rakennettiin muurahaishappotehdas, turveammoniakkitehdas sekä vetyperoksiditehdas, Raaheen ilmakaasutehdas ja Vihtavuoreen pakokaasukatalyyttitehdas. Vuonna 1983 aloitettiin silloisessa Neuvostoliitossa laaja maatalouskoetoiminta. Neuvostoliiton viennin varaan rakennettiin Kokkolaan orgaaninen hienokemikaalitehdas, joka käynnistyi 1987. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on vientiä suunnattu länsimaihin samalla kun tehtaalle on haettu uutta tuotantoa.
 

Kansainvälistyminen

Kemiran kansainvälistyminen alkoi 1960-luvulla, jolloin yhtiö aloitti pienimuotoista lannoitevientiä. Samalla vuosikymmenellä tytäryhtiöksi ostetulla Vuorikemia Oy:llä (nyk. Kemira Pigments Oy) vienti oli alusta asti merkittävässä asemassa.
 
Kemiran merkittävimmät ulkomaiset yritysostot suuntautuivat 1980-luvulla lannoiteteollisuuteen. Yritysostojen sarja alkoi 1982, jolloin ostettiin Englannista pieni lannoitetehdas. Se aloitti toimintansa Kemira Ltd -nimisenä. Vuonna 1985 Kemira osti Hollannista lannoitetehtaat, jotka aloittivat toimintansa Kemira B.V:n nimellä. Vuonna 1986 ostettiin Belgiasta Gechemin lannoitetuotanto ja syntyi Kemira S.A./N.V. Seuraavana vuonna oli vuorossa Tanska, josta ostettiin Superfos Godning A/S:n osake-enemmistö, ja yhtiö aloitti toimintansa Kemira Danmark -nimisenä 1987. Vuonna 1988 konsernin lannoitetuotanto lisääntyi Kemira Pernis B.V:n (Hollanti) ja Kemira Ince Ltd:n (Englanti) ostoilla. 
 
Tikkurila Oy osti 1984 Donald Macpherson -yhtiön maalituotannon, josta suurin osa on sittemmin myyty. Pigmenttituotantoa vahvistettiin ostamalla vuonna 1985 USA:sta titaanidioksiditehdas (nyk. Kemira Pigments Inc.). Vuonna 1993 Kemira Pigments Oy osti Hollannista TDF Tiofine B.V. -nimisen titaanidioksidiyhtiön. 
 
Vuonna 1989 ostettiin Ruotsista Boliden Kemi AB, jonka myötä silloisen Kemikaaliryhmän liikevaihto nelinkertaistui. Kemira Kemi AB:n valmistamat peruskemikaalit kuuluivat myös Kemiran tuotevalikoimaan. Japanilaisen UBE Industries Ltd:n kanssa perustettiin samana vuonna yhteisyritys Kemira-Ube Ltd. valmistamaan vetyperoksidia etupäässä Japanin markkinoille. Loppuvuonna 1991 valmistui Hollannin Rozenburgiin vetyperoksiditehdas. Uuden yhtiön Kemira Chemicals B.V.:n päämarkkina-alue on Länsi-Eurooppa.
 
Vesikemikaalipuolella tuotanto lisääntyi vuosina 1991-92 kahden uuden yhtiön, portugalilaisen Aliada Quimican (74%) ja espanjalaisen Kemira Iberica S.A:n myötä. Puolassa ja Virossa Kemira on osakkaana vesikemikaaleja tuottavissa Kemipol- ja AS KemiVesi -nimisissä yhtiöissä. Vuonna 1993 perustettiin Hollantiin Akzon kanssa kalsiumkloridiyhtiö Kemira Kemax v.o.f. ja 1994 Tsekinmaalle yhteisyritys Kemifloc vesikemikaalien tuotantoa ja markkinointia varten. Thaimaahan perustettiin 1995 vesikemikaaleja tuottava yhteisyritys Kemwater (Thailand) Ltd ja vuonna 1996 Brasiliaan samoin yhteisyritys Kemwater Brasil S.A. Samana vuonna perustettiin Romaniaan uusi vesikemikaalialan yhteisyritys (73%) Kemwater Cristal Prodchim S.A.
 
Vuonna 1997 Kemira Chemicalsin ruotsalainen tytäryhtiö Kemira Kemi AB osti vesikemikaaliyhtiö Mare WTS S.p.A.:n Italiasta (nyk. Kemira Chimica S.p.A.) ja samana vuonna käynnistyi vesikemikaalialan yhteisyritys Filippiineillä, Kemwater Phil., Corp. Vuonna 1998 Kemira Chemicals osti saksalaisen BASFin rehufosfaattiliiketoiminnan ja itävaltalaisen Kremsin alumiinisulfaattiliiketoiminnan. Samana vuonna perustettiin yhdessä Kynoch Feeds (Pty) Ltd:n kanssa rehufosfaattien markkinointiyhtiö, KK Animal Nutrition, Etelä-Afrikkaan. Niin ikään samana vuonna Kemira Chemicals perusti yhteisyrityksenä vesikemikaaliyhtiöt Turkkiin (Kemwater Diper Environmental Chemicals Inc.), Meksikoon (Kemwater de México S.A.) ja Tsekinmaalle (Kemwater ProChemie s.r.o.) sekä osti Saksan ferrikloridituotannon Solvaylta. Paperi- ja sellukemikaaleissa Kemira Chemicals laajeni 1998 Etelä-Koreaan (Kemira Chemicals Korea Corporation) ja Kanadaan (Kemira Chemicals Kanada Inc.). Vuonna 1999 vedenpuhdistuskemikaaleissa laajennuttiin Kiinaan (Kemwater (Yixing) Co. Ltd).  Suomeen perustettiin Helsingin Kaupungin kanssa yhteisyritys hyödyntämään vesihuoltoon liittyvää tietämystä (Kemwater Services Oy).
 
Vuonna 1993 Tikkurila perusti maalialalla toimivan yhtiön A/O Finncolor (nyk. ZAO Finncolor) Venäjälle ja hankki osuuden A/S Latvijas Krasasista Latviassa. Omistusosuus tästä latvialaisyhtiöstä, nykyiseltä nimeltään A/S Baltic Color, on nyt 50 prosenttia, kuten myös Virossa toimivasta AS Baltic Colorista (aik. AS Eesti Värv). Vuonna 1995 perustettiin Brasiliaan maalien ja sävytysjärjestelmien myyntiyhtiö Tikkurila Ltda. Vuonna 1996 sävytyspastatuotantoa laajennettiin myös Australiaan yritysoston kautta. Uusi yhtiö on Tikkurila Pty Ltd.
 
Vuonna 1997 Tikkurila osti sävytysliiketoimintaan liittyvät Taotek S.p.A. ja Matherson S.p.A. yhtiöt Italiasta. Seuraavana vuonna perustettiin Puolaan maalien valmistukseen ja myyntiin keskittynyt Tikkurila Baltcolor Sp.z o.o. Vuonna 1998 avattiin Tikkurilan CPS:n edustusto Kiinaan ja perustettiin yhteisyritys Corob, joka on keskittynyt sävytyskoneiden tuotantoon (50/50, omistajat Tikkurila CPS ja Swisslog, joka omistaa Cimcorp Oy:n). Vuonna 1999 päätettiin perustaa Venäjälle Moskovaan maaliyhtiö OOO Kraski Tikkurila.
 
Kemira Agro Oy perusti vuonna 1992 Espanjaan puutarhalannoitteita markkinoivan Coferlisa S.A.:n ja seuraavana vuonna saman alan yhteisyrityksen Superstar Fertilizers Ltd:n Thaimaahan. Vuonna 1994 yhtiö meni osakkaaksi Intiassa toimivaan Jain Kemira Fertilisers Ltd.-yhtiöön. Samana vuonna perustettiin Latviaan ja Puolaan maataloustuotteita markkinoivat yhtiöt Sia Kemira Agro ja Kemira Agro Poland. Vuonna 1995 Virossa aloitti maatalousalan markkinointia harjoittava yhteisyritys AS Kemira Agro Eesti ja 1996 Liettuassa UAB Kemira Agro Vilnius. Vuonna 1996 perustettiin uusi tytäryhtiö Kemira Fine Chemicals Oy, jolle siirrettiin Kemira Agron hienokemikaaliliiketoiminta. Tämä liiketoiminta on liitetty sittemmin Kemira Chemicalsiin.
 
Vuonna 1997 Kemira Agro perusti yritysoston kautta Liettuaan uuden lannoiteyhtiön UAB Kemira-Lifosan ja osti samana vuonna 30 %:n osuuden malesialaisesta lannoiteyhtiöstä Kuokista. Seuraavana vuonna perustettiin lannoitealan yhteisyritys Kiinaan, Kemira Compound Fertiliser (Zhangjiang) Co. Ltd. Vuonna 1999 allekirjoitettiin sopimus Arab Potash Companyn kanssa yhteisyrityksen perustamisesta Jordaniaan (Kemira Arab Potash Company) ja perustettiin vesiliukoisia lannoitteita valmistavat osakkuusyhtiöt Dubaihin (Kemira Emirates Fertilizer Company) ja Italiaan (Biolchim S.p.A.). 
 

Rakennemuutos ja uusi strategia

Kemiran tulosryhmät yhtiöitettiin 1.1.1994. Uudet yhtiöt olivat Kemira Oy (konsernihallinto), Kemira Chemicals Oy, Kemira Pigments Oy, Kemira Agro Oy, Kemira Fibres Oy, Kemira Metalkat Oy, Kemira Safety Oy, Vihtavuori Oy ja Kemira Engineering Oy.
 
Vuonna 1997 Kemira päätti myydä koko Vihtavuori Oy:n osakekannan valtiolle ja luopua viskoosikatkokuitutuotannosta myymällä Kemira Fibresin indonesialaiselle Indorayonille. Merkittävä osa Kemira Oyj:n ja eläkesäätiö Neliapilan sähköliiketoiminnasta myytiin vuonna 1999. Myynnin jälkeen omistus Pohjolan Voimassa on 4,5 % (ennen 6,0 %). TVO:sta omistus säilyi 1,8 %:ssa.
 
Yhtiön hallituksen uuden strategialinjauksen mukaan Kemira hakee kasvua paperi- ja sellukemikaaleista, vedenpuhdistuskemikaaleista sekä maaleista. Painopistealueita ovat myös erikoislannoitteet ja teollisuuskemikaalit. Sekä titaanidioksidipigmenteille että typpilannoitteille etsitään ratkaisuja yhteistyö- tai omistusjärjestelyistä samoin Tikkurila CPS:n kasvumahdollisuuksia edistetään omistusjärjestelyjä muuttamalla.
 
Vuoden 2000 alussa noin 2/3 titaanidioksideista päätettiin myydä amerikkalaiselle Kerr-McGeelle. Kauppa koski yhdysvaltalaista Kemira Pigments Inc:iä ja hollantilaista Kemira Pigments B.V.:tä. Porin titaanidioksidit päätettiin yhdistää konsernin teollisuuskemikaaliliiketoimintaan, joskin yhtiö jatkaa edelleen itsenäisenä yhtiönä. 
 

Kemira Oy pörssiyhtiöksi 1994

Kemira Oy:n osake on noteerattu Helsingin Arvopaperipörssissä syystalvesta 1994 saakka, jolloin yhtiön omistuspohjan laajentaminen aloitettiin osakeannilla. Tuolloin valtion omistusosuus Kemira Oy:stä laski 72,3 prosenttiin. Helsingin lisäksi osakkeella käydään kauppaa Lontoon Arvopaperipörssin SEAQ-järjestelmässä ja Yhdysvalloissa PORTAL-järjestelmässä.
 
Suomen valtion ja Kemira Oy:n vuoden 1996 osakeannin ja -myynnin jälkeen valtion omistusosuus yhtiön osakepääomasta on laskenut 53,4 prosenttiin. Ulkomaiset instituutiot omistavat Kemiran osakepääomasta 19,0 prosenttia, kotimaiset instituutiot 21,3 prosenttia ja yksityiset sijoittajat 6,3 prosenttia. Kemira Oyj:n osakepääoma on 1 288 miljoonaa markkaa.
 

Vesiosaaminen strategian ytimessä

Vuonna 2008 Kemiran strategian ytimeen nostettiin vesiosaaminen. Kemiran segmentit Paper, Municipal & Industrial ja Oil & Mining hyödyntävät nyt samaa tuoteosaamista ja vesikemiaa, joka alkoi rakentua 60-luvulta alkaen, ja jota vahvistettiin määrätietoisen tutkimuksen ja kehityksen sekä lukuisten 2000-luvulla tehtyjen yritysostojen avulla.
  
2000-luvun Kemira keskittyy palvelemaan niitä asiakasryhmiä, jotka käyttävät tuotannossaan runsaasti vettä ja näin ollen tarvitsevat tehokkaita keinoja veden määrän ja laadun hallintaan. Tuotannollista toimintaa on tällä hetkellä 40 maassa. Kemiran palveluksessa työskentelee maailmanlaajuisesti noin 4 500 työntekijää.
 

Yhtiön pääjohtajat

Ins. Felix Hedman, 1920-1935
Dipl.ins., vuorineuvos Fredrik Gustaf Hackzell, 1935-1954
Maat. ja metsät. kand., vuorineuvos Martti Hovi, 1955-1975
Maat. ja metsät. tri, vuorineuvos Yrjö Pessi, 1975-1990
Dipl.ins., vuorineuvos Heimo Karinen, 1991-1999
Dipl.ins. Tauno Pihlava,  2000-2004
Ekon., vuorineuvos Lasse Kurkilahti, 2004-2007
Harri Kerminen, DI, MBA , 2008-2012
Wolfgang Büchele, Dr. rer. Nat., 2012-2014
Jari Rosendal, DI, 2014-
 
Lähimenneisyyden tapahtumat on kirjattu tarkemmin Kemiran vuosikertomuksiin.