Kirjoittanut Ilkka Pollari, Kemira R&D
”Lauletaanpas vedestä, jota aina riittää” – näin lauletaan ainakin teekkaripiireissä – ”vaikka kuinka joisit sä, ei se lopu siitä”. Tämä aksiooma ei tosin enää pidä paikkaansa, eikä ihme – eiväthän teekkarit veden juonnin eksperttejä olekaan. Maapallon käyttökelpoiset vesivarat vähenevät ja ne ovat erittäin epätasaisesti jakautuneita. Meillähän makeaa vettä kyllä riittää, mutta muualla välttämättä ei. Yhä laajenevilla alueilla vettä käytetään ja tarvitaan enemmän kuin sitä on käytettävissä. Kysyntä kasvaa, mutta tarjonta ei. Yksinkertainen juttu: vedestä tulee pulaa.
Luonnon oma puhdistamo – haihtuminen aurinkoenergian voimalla, tiivistyminen pisaroiksi sateena ja suodattuminen maakerrosten läpi – yrittää kyllä parhaansa, mutta senkin kannalta tilanne on menossa paljon haastavampaan suuntaan: Muuttuva ilmasto näyttää suosivan äärimmäisyyksiä – toisaalta äärimmäistä kuivuutta ja toisaalta paikallisia tulvia ja rankkasateita. Eroosion ja ihmisen aiheuttaman ympäristökuormituksen seurauksena vesistöihin huuhtoutuu entistä enemmän maa-ainesta, biomassaa, ravinteita ja haitta-aineita.
Suurin osa maapallon puhtaasta vedestä käytetään maatalouteen – lähinnä siis kasteluvetenä. ”Väkisinviljelyn” pahin esimerkki on puuvillanviljely Keski-Aasiassa, jonka seurauksena yksi maapallon suurimmista makean veden altaista, Aral-järvi käytännössä lähes tuhoutui. Kiinan itään virtaavat joet on paljolti imetty kuiviin. Monilla tiheään asutetuilla alueilla pohjavesivarannot on imetty kuiviksi tai ne ovat korvautuneet merivedellä.
Puhdas vesi pelastaa ja mahdollistaa elämän, mutta toisaalta se myös tappaa. Likaisen veden mukana leviävät taudit – malaria, ripuli, punatauti – tappavat enemmän kuin mikään muu koko maailmassa, vieläpä kiihtyvällä vauhdilla. Homman haastavuutta lisää se, että vesipula on usein suurinta alueilla, missä käytettävissä olevaa rahaa on kaikkein vähiten.
Uuden liiketoiminnan mahdollisuuksia on kaikilla markkinoilla. Esimerkiksi järjestelmällinen jätevesien käsittely ei ole maailmassa vielä kovin yleistä. Suurimman kasvun alueilla se on vielä lapsenkengissään. Niin sanotussa sivistyneessä maailmassakin piisaa vielä tekemistä; esimerkiksi Bryssel on alkanut puhdistaa alkanut puhdistaa valtaosan jätevesistään vasta pari vuotta sitten. Ja juuri Brysselin direktiivien mukaan Suomen pienet kaupungit investoivat miljoonia pudottaakseen lähes juomakelpoisen jätevetensä typpitasoa vielä muutamalla prosenttiyksiköllä.
Tämän vuosituhannen hittituote tulee siis olemaan vesi. Sen kysyntä kasvaa koko ajan, niin muodoin myös sen arvo, siis hinta. Vesi ei ole enää itsestäänselvyys, ei edes hyödyke, vaan strateginen raaka-aine. Veteen liittyvät arvoketjut tulevat myös antamaan yhä enemmän liiketoimintamahdollisuuksia vesiosaajille. Tämä on tarpeen, jotta kipeästi kaivattuja innovaatioita voisi syntyä kestävällä pohjalla. Meidän on syytä edelleen oppia ja kehittää entistä parempia tapoja puhdistaa vettä, lisätä vesi- ja energiatehokkuutta ja huolehtia ympäristöstä.
Kemira on päättänyt olla yksi niistä firmoista joka rakentaa tulevaisuuttaan veden varaan. Tarkoituksena ei ole ainoastaan selviytyä hengissä kovenevassa kilpailussa, vaan kasvaa johtavaksi vesikemian yhtiöksi ja olla samalla mukana pelastamassa maailmaa.
Maailma ei ole vielä valmis – ja me uskomme, ettei se ole vielä ihan korjauskelvotonkaan. Valitsemallamme vesireitillä tarvitaan osaamista, luovuutta, yhteistyötä ja rohkeutta.
Lue lisää aiheesta Kemian vuosi 2011
>> Kemia