Vuonna 2007 käynnistetty Kemiran Chemical Island Uruguayssa on ensimmäinen laatuaan. Myönteisten kokemuksien ansiosta toimintamalli on noussut kiinnostavaksi vaihtoehdoksi pitkäaikaisissa asiakassuhteissa.

Kemira on 2000-luvun alusta ollut mukana täysin uudenlaisen ulkoistamismallin kehittämisessä. Osana Botnian Uruguayn Fray Bentosin sellutehtaan kanssa tehtyä valkaisuaineiden ja muiden kemikaalien toimitusta koskevaa sopimusta Kemira sijoitti tuotantonsa Botnian sellutehtaan yhteyteen. Toimintamalli tunnetaan nimellä Chemical Island. Puolitoista vuotta toiminut yhteistyö on tuonut useita huomattavia etuja molemmille yrityksille.

Merkittävä investointi

Uruguay on pieni maa, ja Botnian 750 miljoonan euron investointi selluntuotannon aloittamiseksi Fray Bentosissa herätti runsaasti kiinnostusta. Hanke onkin edelleen maan historian suurin yksityinen investointi. Uruguayn selluntuotannon odotettiin – ja odotetaan yhä – kasvavan huomattavasti tulevan vuosikymmenen aikana. Koska Kemiralla ei aikaisemmin ollut sellukemikaalien tuotantolaitosta nopeasti kasvavilla Etelä- Amerikan markkinoilla, yhteistyö Botnian paikallisen tuotannon kanssa oli merkittävä virstanpylväs.

”Botnian Uruguayn tehdas tuottaa vuosittain miljoona tonnia sellua, mikä tekee siitä merkittävän alueellisen käyttäjän”, sanoo Kemiran asiakassegmentti Pulpin johtaja Jarmo Savolainen. ”Etelä-Amerikassa olemme keskellä laajenevia markkinoita, sillä tuotanto kasvaa etenkin Uruguayssa ja Brasiliassa.” Valkaisukemikaalien, kuten natriumkloraatin, klooridioksidin ja vetyperoksidin valmistaminen sellutehtaan yhteydessä on hyödyttänyt selkeästi sekä Kemiraa että Botniaa. Yhteinen sijainti on mahdollistanut yhteistyön uusien teknologioiden parissa ja helpottanut tuotannollisten ongelmien selvittämistä Samalla on saatu merkittäviä säästöjä kuljetuskustannuksista. Eräs suurimmista välittömistä hyödyistä Kemiran kannalta on ollut mahdollisuus käyttää Botnian selluntuotantoprosessissa syntyvää sähköenergiaa.

Katse ydinliiketoimintaan

”On-site toimittajana me ikään kuin asumme asiakkaan luona”, sanoo Kemiran Uruguayn paperisegmentin toimitusjohtaja ja Fray Bentosin hankkeen kohdepäällikkö Pedro Cirillo. ”Kemikaalit tuotetaan ja kulutetaan täällä. Meillä on erittäin hyvä yhteistyöhenki – muuten tästä ei tulisikaan mitään.” Cirillo toteaa myös, että kemikaalitoimittajan läheisyys on palvellut myös Botnian päivittäistä toimintaa. ”Heidän bisnestään on sellun valmistus, ei kemikaalien. Riippumatta siitä, tuottaako Kemira kemikaaleja täällä vai tuoko se niitä ulkopuolelta, Botnia voi keskittyä omaan ydinliiketoimintaansa”, hän sanoo.

Sijoittamalla toimintonsa vierekkäin Kemira ja Botnia ovat luoneet pohja pitkäkestoiselle yhteistyölle. Chemical Island -malli on suunniteltu useita vuosikymmeniä kestävään yhteistyöhön. Sen myötä paineet asiakaskunnan laajentamiseksi ovat vähäisemmät. ”Voimme edelleen hankkia muitakin asiakkaita, mutta täällä meillä on ainakin yksi pitkäaikainen asiakas”, Cirillo sanoo. ”Tuotanto, joka on integroitu sekä asiakkaan energiantuotantoon että paikalliseen toimintaan, on erittäin tehokasta ja hyödyttää molempia osapuolia”, Savolainen lisää.

Sovellettavissa muuallekin?

Kemira käyttää osittain samanlaista konseptia kahdella asiakkaalla Suomessa, mutta tällä hetkellä toiminnassa ei ole muita Chemical Islandin tapaisia täysimittaisia tuotantolaitoksia. Taantuma on lykännyt useimpien selluyhtiöiden mahdollisia laajennuksia, mutta Kemira odottaa uusien hankkeiden viriämistä maailmantalouden kohenemisen myötä. Savolaisen mielestä sopivia kohteita olisivat kasvavat markkinat Aasiassa, Venäjällä ja muualla Etelä-Amerikassa. Savolainen kuitenkin painottaa, että vaikka nämä Chemical Islandin tyyppiset tuotantolaitokset tuovat Kemiralle uusia mahdollisuuksia, yhtiö keskittyy edelleen pääasiallisesti räätälöityjen palvelujen tarjoamiseen.

”Tulevaisuudessakaan kaikissa selluun liittyvissä hankkeissa ei tarvita kokonaisia Chemical Island -laitoksia”, Savolainen sanoo. ”Voimme edelleen kuljettaa osan kemikaaleista muualta. Jokaista hanketta on tarkasteltava yksilöllisesti.”

Teksti: Laura Palotie
Alkuperäinen juttu on julkaistu Kemiran sidosryhmälehti Just Addissa 2/2009.