Oulun Veden Taskilan jätevedenpuhdistamolla kokeiltiin kesällä 2012 Desinfix-menetelmää puhdistetun jäteveden jälkidesinfiointiin. Käyttöpäällikkö Jarmo Lahtinen kertoo, että Oulussa haluttiin selvittää, miten desinfiointi toimii koko laitoksen mittakaavassa ja kesän muuttuvissa olosuhteissa. Kemiallinen vaihtoehto valittiin, sillä se ei vaatinut merkittäviä alkuinvestointeja eikä muuhun prosessiin tarvinnut kajota.
Desinfix-menetelmän tehoaine permuurahaishappo on vetyperoksidin ja muurahaishapon yhdiste, joka hajoaa prosessissa hiilidioksidiksi ja vedeksi.
Teemme yhteistyötä Kemiran kanssa lietteenkäsittelyssä Kemicond-menetelmällä, joten laitoksella oli jo valmiina molemmissa menetelmissä käytettävä vetyperoksidi. Sen lisäksi tarvittiin vain Kemiran toimittama muurahaishapposäiliö, sekoitus- ja annostusyksikkö sekä kemikaalien syöttöjärjestelyt.
Desinfiointi aloitettiin toukokuun alussa ja sitä jatkettiin elokuun loppuun. Oikea annostus, 1,3 ppm, löytyi nopeasti ja menetelmä toimi sen jälkeen tehokkaasti liki kaikissa tilanteissa. Lahtinen pitää annostusta riittävänä. Kemikaalin syöttöä säädettiin automaattisesti laitoksen virtaaman mukaan. Laitokselta vesistöön johdettava puhdistettu jätevesi on täyttänyt desinfioinnin jälkeen sellaisenaan uimavesidirektiivin vaatimukset E. colille ja fekaalisille enterokokeille.
Desinfioinnin tehoa mitattiin näyttein, jotka otettiin ennen desinfiointia ja 150 metriä sen jälkeen sijaitsevasta lähtökaivosta.
Varsinaiseen purkupaikkaan meressä johtaa noin 900 metriä pitkä purkuputki, jossa kemikaali ehtii vielä reagoida ja hajota, Lahtinen kertoo. Keskityimme kesän aikana kemikaalin annosteluun ja hyvään sekoittumiseen. Virtaaman ohella selvitimme myös mahdollisuutta käyttää kemikaalin syötön säätöparametrina veden redox-potentiaalia. Ja Kemira oli tietysti koko ajan tiiviisti mukana tutkimusyhteistyössä.
Merialueen hyväksi
Taskilan desinfiointikokeen taustalla on huoli Oulun edustan merialueen tilasta. Yksi kaupungin keskeisiä turistikohteita on Nallikarin uimaranta, jonne saapuu kaupunkilaisten lisäksi kosolti koti- ja ulkomaisia vieraita. Nallikari on myös niin sanottu virallinen EU-ranta, jonka kuntoa valvotaan säännöllisesti ja jonka tiedot uimaveden laadusta raportoidaan Euroopan Unionille.
Lahtinen kertoo, että viime vuoden elokuussa rannan vedestä löytyi viitteitä kohonneista E. coli- ja enterokokkipitoisuuksista, mistä luonnollisesti poiki erilaisia selvitystarpeita ja toimenpiteitä.
Kesä 2011 oli suhteellisen lämmin, mikä varmasti osaltaan paransi bakteerien elinolosuhteita. Vastaavanlaisia kohonneita bakteeripitoisuuksia ilmeni muuallakin länsirannikolla, Jarmo Lahtinen muistuttaa. Oulun seudun ympäristötoimi reagoi tilanteeseen välittömästi ja heidän aloitteestaan kaupunki ryhtyi toimenpiteisiin ranta-alueen tilan kohentamiseksi. Kaupunki muun muassa ruoppasi rantaa, jotta vesi vaihtuisi siellä paremmin. Aluetta on muutenkin kohennettu viihtyisämmäksi ja kunnostustyöt siellä jatkuvat vielä ensi talvenakin.
Varrella virran
Taskilan puhdistetun jäteveden purkupaikka sijaitsee pohjoisempana samalla merenlahdella, missä Nallikari sijaitsee ja mihin Oulujoki laskee. Lähtevän puhdistetun jäteveden desinfiointikoe oli varmistustoimenpide, jolla eliminoitiin tänä kesänä mahdollisuus, että kohonneet bakteeripitoisuudet olisivat Taskilasta peräisin. Lahtinen kertoo, että puhdistamon tyypillinen 40 000 kuutiometrin vuorokausivirtaama on koko Oulujoen keskimääräiseen 250 m³/s virtaamaan verrattuna vain noin 0,2 % ja tästä johtuen jätevesi laimenee meressä nopeasti ja tehokkaasti.
Laitokselta lähtevä vesi ohjautuu lisäksi virtausten mukana pohjoiseen, kun Nallikari on etelässä. Merialueen yleiseen tilaan vaikuttaa Taskilan lisäksi monta muutakin muuttujaa kuten sääolosuhteet ja tuulet sekä päästöjä tuottava teollisuus ja maatalous.
Kuluneena kesänä Nallikarin vedenlaatu on pysynyt hyvällä tasolla. Lahtisen mielestä desinfioinnin vaikutusta Oulun edustan merialueen yleiseen tilaan on kuitenkin mahdotonta arvioida näin lyhytaikaisen kokeen perusteella.
Me haluamme olla joka tapauksessa omalta osaltamme mukana varmistamassa, että merialue pysyy hyvässä kunnossa ja että Nallikarin käyttöaste säilyy korkeana myös tulevaisuudessa.
Oulun Veden käyttöpäällikkö Jarmo Lahtinen Merikosken padolla kertoo, että kesän 2012 olosuhteet olivat Oulussakin vaihtelevat. Kaupungin keskustassa koettiin esimerkiksi heinäkuun lopussa äkillinen ja ennennäkemättömän voimakas kaatosade, jonka seurauksena keskikaupungin kadut olivat kauttaaltaan tulvaveden peitossa. Oulujärven vedenpinnan kohoamisen vuoksi Oulujoessa jouduttiin elokuussa juoksuttamaan runsaasti vettä. Sen seurauksena jokivesi nousi läheiseen Ainolan puistoon ja peitti alleen vanhoja runkoviemäriin liitettyjä kaivoja. Sen takia Taskilaan päätyi puhdistettavaksi noin 20 000 kuutiometriä jokivettä vuorokaudessa runsaan kahden viikon ajan. Puhdistamolla toimittiin kapasiteetin äärirajoilla, mutta ohijuoksutuksilta onneksi vältyttiin. Joessa virtasi vettä kolminkertaisesti normaaliin verrattuna ja Merikosken padon kaikki luukut avattiin parin päivän ajaksi.