Viemärien hajuongelmaa ja siihen usein liittyvää korroosio-ongelmaa voidaan torjua tehokkaasti.
Wienin lähellä sijaitsevan pienen Gross-Enzendorfin kaupungin puhdistamo käsittelee kaupungin jätevesien ohella ison elintarvikevalmistaja Unifrostin jätevedet, sekä laajalle levittäytyvän maaseutualueen muiden taajamien ja useiden elintarvikeyrittäjien jätevedet.
Meillä on 112 kilometriä viemäreitä, 22 paineenkorotusasemaa ja pumppaamo, jonka avulla pystymme siirtämään veden purkupistettä yläjuoksun suuntaan silloin kun Tonava tulvii, puhdistamon johtaja Günther Pemberger (kuvassa yllä) listaa.
Wienin liepeillä maaseutuasutus on keskittynyt muutaman kilometrin päässä toisistaan sijaitseviin pieniin ja tiiviisti rakennettuihin kyliin, joita ympäröivät laajat asuttamattomat peltoalueet. Gross-Enzersdorfin suurkunnan alue on täydellisesti erillisviemäröity, minkä takia puhdistamolle tuleva vesi on erittäin sakeaa.
Ympäristön kylät liitettiin järjestelmäämme paineviemäreillä 1990-luvun lopussa, ja kaikki toimi alussa aivan hyvin. Kun asukkaita liittyi verkostoon yhä enemmän ja paineviemärin läpi pumpattavan jäteveden ravinnemäärät lisääntyivät, alempana alkoi ilmetä hajuhaittoja. Ihmiset vähensivät samanaikaisesti vielä vedenkäyttöään, mikä vain pahensi tilannetta. Haju oli voimakkaimmillaan kesäisin, Pemberger muistelee.
Kun happi loppuu
Hajuhaitat syntyvät, kun jätevesi viipyy paineviemärissä riittävän kauan, jolloin aerobinen bakteerikäyminen syö ensin vedestä kaiken hapen. Sen jälkeen tarvittava happi otetaan jäteveden nitraateista, ja niiden loputtua sulfaateista, jotka pelkistyvät sulfideiksi. Samanaikaisesti putkessa valuvaan lietteeseen syntyy myrkyllistä ja erittäin pahalta haisevaa rikkivetyä kemiallisen prosessin seurauksena.
Pemberger kertoo, että rikkivety vapautuu ilmaan lietteen purkautuessa paineviemäristä tavalliseen viettoviemäriin, jolloin sen paine laskee. Viettoviemäreitä käytetään Gross-Enzersdorfin verkostossa nimenomaan kylien kohdalla mikä merkitsee, että hajuhaitta on pahimmillaan keskellä asutusta. Pahiten hajusta kärsivät Oberhausenin ja Mühlleitenin taajamat, joiden kohdalla jätevesi on viettänyt putkistossa pisimmillään jo 15-20 tuntia.
Haju ei ole ainoa hapettomuuden aiheuttama ongelma. Rikkivety muuttuu helposti veden ja hapen rajapinnalla suolahapoksi, joka aiheuttaa merkittäviä korroosio-ongelmia pumppuasemien ja putkistojen metalli- ja betoniosissa.
Pumppaamojen betoniosia tuhoutui parissa vuodessa korjauskelvottomaan kuntoon. Aloimme puuttua asiaan vuoden 2003 tienoilla, ennen kaikkea korroosion torjumiseksi. Haju on tietysti epämiellyttävää, mutta korroosio tulee kalliiksi.
Günther Pemberger kertoo, että Tonavan veden laatu on muuttunut viime vuosikymmeninä ratkaisevasti joen varrella tehtyjen investointien ansiosta.
Ferrinitraatti toimii
Ensin hajunpoistokemikaalina käytettiin kalsiumnitraattia, mutta vuodesta 2006 rikkivedyn syntymistä on torjuttu Kemiran ferrinitraatilla, joka toimii viemärissä hapen lähteenä.
Ferrinitraatti on merkittävästi edullisempi, sillä sitä kuluu vain noin puolet aikaisemman kemikaalin määrästä. Tulos on silti vähintään yhtä hyvä.
Kemikaalin annostusta säädetään lämpötilan mukaan. Syksyllä sitä pienennetään jatkuvasti, kunnes huhti-toukokuussa sitä aletaan jälleen lisätä.
Ferrinitraatti on kalsiumnitraattia voimakkaampaa, mutta sillä ei ole merkitystä meille, sillä annosteluasemat sijaitsevat turvallisesti suljetuissa merikonteissa annostuspisteiden vieressä, Pemberger kertoo. Prosessin lopputuotteena syntyy pieniä määriä rautasulfiittia, josta ei ole haittaa prosessille eikä ympäristölle. Jotkut ovat sanoneet, että se tehostaa lietteen saostumista, mutta täällä meillä ilmiötä ei voi havaita pienten määrien takia.
Annostelun automatisointi on pitkän tähtäyksen tavoitteena. Nyt säätö tehdään käsin paikan päällä. Viettoviemäriosuuksilla on GSM-laitteilla varustettuja mittauspisteitä, jotka varoittavat hajunmuodostuksesta.