Itämeren puhdistamisessa ollaan oikealla tiellä, mutta matka on vielä pitkä. Näin arvioivat alueen asiantuntijat ja päättäjät Kemiran järjestämässä Itämeri-seminaarissa Helsingissä.
Miksi pitäisi suojella merihistoriaa, jos meillä ei ole enää merta? Näin kysyi merihistorian kokoamiseen aikanaan perustetun John Nurmisen säätiön johtaja Marjukka Porvari Kemira Baltic Sea Summitissa 27.elokuuta.
Tuon kysymyksen innoittamana säätiö laajensi nelisen vuotta sitten toimintansa merien suojelun edistämiseen. Sittemmin säätiöstä on kasvanut merkittävä vesiensuojeluhankkeiden rahoittaja, joka tekee monipuolista yhteistyötä valtioiden, yritysten ja muiden rahoittajien kanssa.
John Nurmisen säätiö on hyvä esimerkki siitä, miten monipuolinen ja ennakkoluuloton yhteistyö vie asioita eteenpäin.
”Ei riitä, että hallitukset ja yritykset keskustelevat keskenään. Tarvitaan monenlaista yhteistyötä, jossa ovat mukana niin säätiöt kuin yksittäiset kansalaisetkin”, Kemiran toimitusjohtaja Harri Kerminen tiivisti seminaarin keskeistä antia.
Taantuma ei pysäytä hankkeita
Itämeri-seminaarissa oli puhujia muun muassa Suomen, Latvian ja Valko-Venäjän ympäristöministeriöistä. Puheenvuorot kertoivat, että Itämeren suojelussa on toden teolla siirrytty sanoista tekoihin. Itämeren ympärillä on käynnissä kasapäin vedenpuhdistamoinvestointeja. Lisäksi lainsäädäntö asettaa yhä kovempia vaatimuksia monissa maissa.
Taantuma vaikeuttaa asioita, mutta sekään ei pysäytä kehitystä, arvioi tohtori Guntis Pukitis Latvian ympäristöministeriöstä. Investoinnit vedenpuhdistamoihin ovat keskeisellä sijalla Latvian Itämeri-strategiassa. Sen lisäksi maa on asettanut lukuisia rajoituksia muun muassa maataloudelle esimerkiksi lannoitteiden käytöstä, eläinten määrästä hehtaaria kohti sekä suojavyöhykkeistä vesistöjen lähellä.
Myös Pietarin vesilaitoksen varajohtaja Anatoli Kinebas myönsi taantuman vähentävän tulovirtaa, kun vedenkulutus on vähentynyt ja maksuhäiriöt lisääntyneet. ”Mutta emme ole peruuttaneet yhtään hanketta, kaikki projektit jatkuvat,” Kinebas kertoi.
Asenteet ratkaisevat
Investointien ja lainsäädännön lisäksi Itämeren suojelussa tarvitaan muutoksia myös kansalaisten asenteissa. Valko-Venäjän ympäristöministeri Vitali Kulik korostikin, että vesiensuojelun merkitystä pitää tuoda esille niin aikuisille kuin lapsille kouluissa ja jopa lastentarhoissa.
Asenteisiin vaikuttaa faktojen lyöminen avoimesti pöytään. Itämeren kohdalla yksi kiistamaton tosiasia on, että toimenpiteistä huolimatta pieni meri on erittäin saastunut. ”Itämeren tilaa on mahdoton hyväksyä. Jätevesien käsittely ei ole vielä optimitasolla ja meren ympärillä on paljon saastunutta maata ja muita päästöjen lähteitä”, toimitusjohtaja Kerminen muistutti.
Itämeren tilanteen tekee erityisen tukalaksi se, että vesi vaihtuu kapean ja matalan Tanskan salmen takia erittäin hitaasti. Lisäksi kyseessä on pieni vesiallas, jonka keskisyvyys on vain hivenen yli 50 metriä, kun esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on noin kaksi kilometriä. Saastuneen meren syvänteissä happitilanne on huono ja pohjaeläimet puuttuvat monilta alueilta kokonaan tai lähes kokonaan.
Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n johtaja Jaakko Henttonen veti yhteen kaikkien tunnot painottamalla, että Itämeren alueella tarvitaan kiireesti toimia erityisesti jätevesien puhdistamiseksi entistä kattavammin.
Välineet ovat olemassa
Vesiensuojelussa kukaan ei voi vedota ainakaan välineiden puuttumiseen. Johtaja Kaj Jansson Kemiran tutkimuksesta ja tuotekehityksestä päätti tilaisuuden kuvaamalla, kuinka oikeilla menetelmillä saadaan puhdistettua monista päästöistä yli 90 prosenttia.
Jansson esitti myös, miten oikea yhdistelmä perinteisiä puhdistusmenetelmiä ja kemiallista puhdistusta tuottaa taloudellisimman lopputuloksen. Lisäksi kokonaisuuden täydentämiseksi on muistettava myös kierrätys. Jäteveden käsittelyssä syntyvän lietteen uudelleen käyttö voisi täyttää merkittävän osan lannoitetarpeesta.
Teksti: Risto Pennanen
Kuvat: Juha Salminen
Lue myös: Kemira osallistuu Baltic Sea Action Groupin Itämeri-työhön