Väestönkasvu ja kaupungistuminen lisäävät käytettävissä oleviin vesivaroihin kohdistuvaa painetta. Veden vähäisyys on ongelma eri puolilla maailmaa.

Yhä suurempi osa ihmisistä elää ja asuu kaupungeissa, joten veden uudelleenkäyttö tarkoittaa tavallisesti kunnallisten jätevesien hyödyntämistä. Talteenotettua vettä hyödynnetään nykyisin monin tavoin. Määrältään suurin käyttökohde on viljelysten kastelu. Tavallisia muita kohteita ovat teollinen käyttö, viheralueiden kastelu, pohjaveden imeytys, käyttö juomavetenä ja muissa tarkoituksissa kaupunkiympäristössä.

Luotettavista vesivaroista on pulaa jo vuonna 2025

Vaikka veden uudelleenkäyttö on lisääntynyt, inhimillisen kehityksen vauhti ylittää käytettävissä olevat vesivarat. ”Meksikossa 80 % väestöstä asuu alueella, jolla sijaitsee vain 20 % maan vesivaroista”, kertoo tohtori Blanca Jiménez, vedenkäsittelyn ja sen uudelleenkäytön asiantuntija Universidad Nacional Autónoma de México -yliopistosta.

”Ihmisten tulisi ymmärtää, että puhtaan veden varantomme ovat rajalliset”, tähdentää ympäristöteknologian emeritusprofessori, tohtori Takashi Asano Kalifornian yliopistosta. ”Ennusteiden mukaan 50 % maailman väestöstä elää pian kaupungeissa, minkä seurauksena luotettavista vesivaroista on pulaa jo vuonna 2025.”

Esimerkkejä onnistuneesta veden uusiokäytöstä

Tohtori Asano palkattiin 1970-luvun lopulla Kalifornian osavaltioon kehittämään tutkimusta veden kierrätysmahdollisuuksista ja pohjaveden imeytyksessä.  Akveduktin eli vesijohdon, jossa vesi virtaa painovoimaisesti, valmistumisen jälkeen Kaliforniassa ryhdyttiin suosimaan uudelleenkäyttöä ja toimeenpantiin useita hankkeita talteenotetun veden käyttämiseksi kasteluun, pohjaveden imeytykseen ja kaupunkien vedentarpeeseen.

Mexico Cityn väestömäärä on ylittänyt tämänhetkiset vesivarat. Myös pohjaveden varaan on laskettu liikaa. Pohjaveden käyttöä on rajoitettu ja veden uusiokäyttöä hyödynnetty kanavien, järvien ja pohjavesiesiintymien imeytykseen ja kaupunkien tarpeisiin, kuten autojen pesuun.

Australiassa on keskitytty teolliseen veden uusiokäyttöön. Jo 20 vuotta sitten kunnallista vettä käytettiin boilerin syöttövetenä voimalaitoksessa. Länsi-Australiassa luonnolliset vesivarat ovat vähentyneet merkittävästi ilmastonmuutoksen seurauksena. Perthissä käytetään makean veden lähteenä kahta meriveden suolanpoistolaitosta. 

Mexico Cityssä väestömäärä on ylittänyt tämänhetkiset vesivarat.

Suurin haaste on tiedon puute

Suurin uudelleenkäyttöön liittyvä este ovat kuitenkin ihmisten käsitykset. ”Ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että vettä tulee käyttää uudelleen teollisuudessa ja maataloudessa, mutta käyttö juomavetenä on monimutkaisempi sosiaalinen kysymys”, toteaa Singaporen Nanyangin teknisen yliopiston kalvoteknologiakeskuksen johtaja, tohtori Anthony Fane. ”Todellinen haaste on koulutus; miten ratkaisuja käytetään, miten veden laatua voidaan helposti testata ja miten veden laatua ylläpidetään”, hän muistuttaa.

Talteenotetun veden laatu on nykyisin huomattavasti parempi kuin monien luonnollisten makean veden lähteiden. ”Ihmisten olisi ymmärrettävä, että jätevesi on edelleen suurimmaksi osaksi vettä”, sanoo Jiménez. ”Namibiassa jätevettä on uusiokäytetty juomavetenä jo yli 35 vuoden ajan ilman minkäänlaisia terveyshaittoja.”

”Ihmisiä on koulutettava ennen veden uudelleenkäytön aloittamista, jotta he uskovat, että käyttö on turvallista oikeilla menetelmillä ja teknologialla”, Singaporen kansallisen vesiviraston teknologiasta ja veden laadusta vastaava johtaja, tohtori Harry Seah sanoo.

Suolanpoisto kasvaa 10–15 % vuodessa

Veden tarve ylittää joskus vesivarat myös alueilla, joilla veden uudelleenkäyttö on mittava. Tällöin makean veden lisälähteenä voidaan käyttää suolanpoistoa meri- tai murtovedestä. ”Suolanpoisto on voimakkaasti kasvava alue, se kasvaa maailmanlaajuisesti 10–15 % vuodessa”, Fane toteaa. Suolanpoiston käyttöönottoa on hidastuttanut prosessin suuri energiantarve. Myös ympäristönsuojelumääräykset voivat olla suolanpoiston esteenä. Tarvitaan tutkimuksia, joiden avulla voidaan varmistaa, että ottovesi tai suolavesipäästöt eivät vahingoita paikallista elinympäristöä.